Tyyppiesimerkkejä uskovien huonosta logiikasta

1 Esipuhe
2 Raamatun oikeaksi todistaminen
3 Raamattuun vetoaminen
4 Jumalan olemassaolon todistaminen
5 Jumalaan vetoaminen
6 Jeesuksen historiallinen todistaminen
7 Uskon legitimointi ei-uskovaiselle
8 Lopuksi

1 Esipuhe
simoh ilmaisee, lähteeseen viitaten, argumentoinnin kotisivuillaan seuraavanlaisesti:
"Mitä argumentaatiolla tarkoitetaan? Lyhyesti sanottuna argumentti antaa perusteltuja uskoa jokin väite tai luopua uskomasta johonkin väitteeseen. Se, mitä perustellaan, on johtopäätös tai teesi, ja se, minkä avulla perusteellan, on argumentti, peruste tai perustelu. Perusteluja on tietysti ensi alkuun oltava uskottavampia kuin itse perusteltava väite, muutenhan niillä ei olisi voimaa nostaa johtopäätökseen uskottavuutta" (Kaakkuri-Knuuttila 1991a,15).
Argumentoinnin virheillä puolestaan tarkoitetaan loogisia virheitä joiden tarkoitus on lisätä väitteen uskottavuutta, mutta jotka ovat loogisesti epävalideja eli eivät kestä kriittistä loogista tarkastelua.
Jos jotain lähdettä, esimerkiksi raamattua, tahdotaan käyttää jonkin asian todistusaineistona, on kyseisen teoksen itse oltava ensin uskottava loogisin perustein. Käytettävä lähde saa toki itsessään sisältää argumentoinnin virheitä, mutta virheiden käyttäminen legitiiminä perusteluna toisessa tilanteessa on kiellettyä. Tämän artikkelin tarkoitus onkin osoittaa, että raamattu loogisena lähteenä on käytännössä katsoen lähes, ellei jopa täysin arvoton.

2 Raamatun oikeaksi todistaminen
Yksi yleisimpiä perusteluja raamattuun vetoamisista on ns. kehäpäätelmä eli Circulus in demonstrando. Yksinkertainen esimerkki:
1) Raamattu on totta koska se on Jumalan sana.
2) Jumalan sana on totta koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin.
Yllä oleva esimerkki on loogisesti epävalidi eikä sillä siten ole todistusvoimaa koska Raamattua tai Jumalan sanaa ei perustella millään kolmannella näistä riippumattomalla lähteellä (jollaisia muutkaan raamattuun nojaavat teologiset kirjoitukset eivät ole).

3 Raamattuun vetoaminen
Raamattuun vedotaan yleensä joko auktoriteettina ipse dixit, 'itse sanoi'-tyyliin, mikä tarkoittaa raamatun kunnioittamista auktoriteettina, ilman suurempia järjellisiä perusteluja. Toinen tyypillinen raamatun käyttäminen todisteena on anekdoottien käyttö, eli erilaisten vahvistamattomien mytologisten tarinoiden kertominen totena. Vaikka raamatussa kerrottu tarina olisikin totta, on se täysin arvoton argumentti, mikäli sen todenperäisyyttä ei pystytä tarkistamaan. Tällaisia esimerkkejä ovat mm. Jeesuksen neitseestä syntymä, ihmeparantumiset, Lasaruksen kuolleista herättäminen jne.

4 Jumalan olemassaolon todistaminen
Myös yksi tyypillisimpiä jumalan olemassaolon todistamiseen käytettyjä argumentteja on yllä esitetty circulus in demonstrando eli kehäpäätelmä:
Jumala on olemassa koska Jumalan sanassa eli Raamatussa sanotaan niin.
Kuten yllä, tämäkin argumentti on virheellinen, koska jumalan olemassaolo on nimenomaan perustelut hänen sanallaan, ts. jumalan sana on jumalan olemassaolosta riippuvainen. Mikään ei myöskään todista raamatun sisältävän muutakin, kuin sen eri kirjoittajien yhteen koottuja sepustuksia.

Uskovaiset perustelevat usein jumalan olemassaoloa myös raamatun ulkopuolisilla virheargumenteilla. Ehkä tyypillisin tällainen on argumentum ad numerum eli kannatuslukuihin vetoaminen (= monet ihmiset uskovat jumalaan). Toinen tavallinen on argumentum ad antiquitatem eli asian vanhuuteen vetoaminen (= ihmiset ovat aina uskoneet jumalaan). Tällaiset todistukset ovat kuitenkin virheellisiä: maapallo ei ole litteä vaikka siihen pitkään uskottiinkin, eikä siitä myöskään tule litteää vaikka kaikki niin uskoisivat.

Kaksi muuta yleistä kristittyjen käyttävää virheargumenttia ovat argumentum ad consequentiam eli ikäviin seurauksiin vetoaminen (= ilman jumalaa ihmisillä ei olisi toivoa) ja argumentum ad ignorantiam eli tietämättömyyteen vetoaminen (= emme voi tietää onko jumalaa olemassa, joten voimme yhtä hyvin uskoa että hän on olemassa).

Viimehädässä ateistia vastaan käytetty argumentti on niin sanottu käänteinen todistustaakka: ”Et ole vielä todistanut ettei jumalaa ole olemassa, jumala siis on olemassa”. Todellisuudessa todistustaakka on tietysti väitteen esittäjän (eli jumalaan uskovan) jonka pitää osoittaa väite oikeaksi.

5 Jumalaan vetoaminen
Ylivoimaisesti yleisin argumentti jumalaan vedottaessa on ”jumala teki sen” joka on tyypillinen ad hoc eli keksitty selitys, johon päätyminen on lähes väistämätöntä pidempien argumentointiketjujen päätteeksi.

6 Jeesuksen historiallinen todistaminen
Varsinkin Jehovan todistajien julkaisuissa on tyypillistä mainita lukuisia historiallisia lähteitä Jeesuksen olemassaolon puolesta. Näiden historiallisten lähteiden ongelma on kuitenkin siinä, etteivät ne ole toisistaan riippumattomia vaan nojaavat aina aikaisempiin lähteisiin, lähinnä raamattuun. Tämä argumentti on virheellinen koska se on sekä klassinen argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen että puolueelliseen lähteeseen vetoaminen, millaisia sekä raamattu että vartiotornijärjestö ovat. Oikeaoppisempaa olisi esimerkiksi vedota Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan, joka myöntää ettei Jeesuksen elämän todistamiseksi löydy luotettavia puolueettomia lähteitä.

7 Uskon legitimointi ei-uskovaiselle
Monelle uskovalle oma usko on sisäistetty itsestään selvyys, ei-uskonnollisille se ei kuitenkaan ole sitä. Turhan usein ei-uskonnollisille usko yritetään perustella raamatun maailmankuvan loogisuudella tai vetoamalla voimaan, argumentum ad baculum: jos et usko, päädyt helvettiin.
Toinen varsin ikävä tapa on perustaa väitteensä suoraan henkilöön, argument ad hominem, joko raamatun kautta tai ilman. Tyyppi esimerkki: olet tyhmä koska olet ateisti; tai mikäli vastustaja on liian taitava, vedotaan raamatun jakeeseen Kor. 1:19-21.
Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi". Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.
Eli toisin sanoen annetaan ateistille älyllinen ja/tai tietopohjainen voitto, mutta siitä huolimatta tehdään varsin selväksi hänen olevan väärässä. Koska yllämainitut argumentit hyökkäävät vastapuolen kimppuun, eivätkä siten ole loogisesti käypiä perusteluja.

8 Lopuksi
Olisi kaikille hyödyksi jos kristityt joskus oppisivat levittämään uskoaan muilla tavoilla kuin raamatun loogisuuteen tai vastapuolen ominaisuuksiin vedoten. Raamattu on edelleen monen mielestä vetoava kirja ja oma usko voidaan perustella henkilökohtaisilla myönteisillä kokemuksilla: makuasioista ei kannata kiistellä.

Päivitetty: 08.04.2004