Kristinuskon lyhyt ja yksinkertainen vesitys:

1) Raamatun maailma on litteä, geosentrinen ja ihminen sen päällä on luotu. Todellisuudessa kuitenkin tiedämme maailman olevan pyöreä, kiertävän aurinko ja ihmisen olevan kehityksen tulos.
Fundamentalistit eivät näit asioita yleensä ymmärrä tai hyväksy. Kuitenkin sekä katolinen-, anglikaaninen- että luterilainen kirkko myöntävät näiden asioiden olevan faktoja.

2) Mikäli ihmistä ei ole luotu, ei ollut myöskään paratiisia eikä koko genesiksen episodia. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei syntiinlankeemusta tapahtunut, eikä ihmisellä ole myöskään sielua.

3) Mikäli paratiisia, syntiä ja sielua ei ollut, on Jeesuksen olemassaolo yhdentekevää. Syystä ettei ole mitään mitä pelastaa kadotukselta, eikä myöskään mitään minne päätyä mikäli siltä pelastuisi.

Yllämainittu lyhyt tapahtumaketju on juuri se syy miksi monet kristityt vastustavat evoluutiota. Raamatullinen maapallon litteys sen sijaan ei ole laajalti tunnettu, johtuen kykenemättömyydestä käsittää raamatunaikaista maailmankuvaa. Kyseinen tapahtumaketju on modernisoitumisprosessin ohella syy kristinuskon fanatisoitumiseen. Vaikkeivät monet uskovat sitä itse uskalla myöntää, taistelee kristinusko elonjäännistä. Meidän muiden ei-fundamentalistien tulisi lähinnä varmistaa tieteellisen maailmankuvan kehitys ja leviäminen. Oli todellisuus millainen hyvänsä on se parasta nähdä sellaisena kuin se on. Jos maailmaa ei ymmärretä todellisuuden valossa, ovat sen potentiaaliset parantamismahdollisuudet rajalliset.

Päivitetty: 03.02.2004