Tukholma, Lokakuun 10, 2002 - Johan Norberg
Jos Ruotsi jättäisi Euroopan Unionin ja liittyisi Yhdysvaltoihin, siitä tulisi sen köyhin osavaltio. Käyttäen kiinteitä ja ostovoiman mukaan painotettuja hintoja, keskiverto tulot per talous, olivat Ruotsissa 90-luvun lopulla 19 000e verrattuna 28 000e Yhdysvaltalaisissa talouksissa – ennen veroja. Ja nyt meidän on muistettava että Ruotsissa on maailman korkeimmat verot.
Ruotsin Taloustutkimuskeskus, joka teki tutkimuksen, alleviivasi että tummaihoisilla, joilla on keskivertoisesti matalimmat tulot koko Yhdysvalloissa, on nyt korkeampi elintaso verrattuna keskiluokkaiseen ruotsalaistalouteen.
Tämä kertomus tuli shokkina monille noin kuukausi sitten, mutta lähinnä ulkomaalaisille, ei Ruotsalaisille. Sitten 70-luvun, me olemme Ruotsissa tottuneet kuulemaan uutisia, että Ruotsi on jäljessä muuta maailmaa tuloissa ja varallisuudessa. Se oli enemmän shokki Amerikkalaisille ja Eurooppalaisille, jotka ovat tottuneet ajattelemaan Ruotsista täydellisenä esimerkkinä, joka poikkeuksellisesti pystyisi yhdistämään suuren hyvinvointivaltion tuottavaan talouteen. Jos tämä malli olisi osa Yhdysvaltoja, sitä pidettäisiin sosiaalisena ongelmana. Mutta miten näin on päässyt käymään?
Jotta ymmärtäisimme tämän, on meidän ymmärrettävä, ettei Ruotsi ollut koskaan poikkeus sääntöön, jonka mukaan vauraus voi kehittyä vain vapaiden miesten ja naisten toimesta, vapailla markkinoilla.
Vuonna 1850 Ruotsi oli köyhä kehitysmaa, missä ihmiset näkivät nälkää. Tätä maata ei pystytty pelastamaan edes tuloja tasaamalla. Vaikka olisit tasannut kaiken omaisuuden keskellä 1800-lukua, se ei olisi siltikään riittänyt muuhun kuin äärimmäiseen kurjuuteen. Totaalinen tulojentasaus olisi antanut keskiverto Ruotsalaiselle saman elintason, kuin mitä keskiverto ihminen tienaa tämän päivän Kazakstanissa.
Mutta muutamina vuosikymmeninä keskellä 1800-lukua, pieni ryhmä klassisia liberaaleja poliitikkoja toivat Ruotsille uskonnonvapauden, sananvapauden, liikkumisvapauden ja taloudellisen vapauden, jotta ihmiset voisivat perustaa omia yrityksiään ja myydä ja ostaa vapaasti vapaille markkinoille. Vapaa vaihto antoi Ruotsille mahdollisuuden erikoistua siihen mitä se tuotti parhaiten, kuten puu- ja rautatuotteita, ja vaihdoiksi se sai tuotteita, joita se tuottaa itse huonommin, kuten ruokaa ja koneita.
Lopputulos oli taloudellinen kasvu ja teollistuminen, mikä antoi mahdollisuuden kasvattaa hyvinvointia, sekä investoida koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Vuosina 1860 - 1910 keskivertopalkka kasvoi 170 prosenttia, paljon enemmän kuin sitä seuranneena aikakautena. Ruotsalainen elinikäodote nousi kymmenellä vuodella ja lapsikuolleisuus väheni nopeasti. Ruotsi ei ollut hyvinvointivaltio, se oli enemmän minimalistinen valtio. Aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, Ruotsalainen julkinen sektori ei kuluttanut enempää kuin 6 % maan bruttokansan tuotteesta!
Sosiaalidemokraatit, jotka ottivat vallan 1932, jatkoivat liberaaleilla säännöillä suuryrityspolitiikkaa, joita he arvostivat, jotka taas jatkoivat vapaan kaupan politiikalla. Vaikkakin valtion väliintulo kasvoi hitaasti, vielä 1950, oli julkisen sektorin koko pienempi kuin muissa valtioissa – vain 25 % BKT, joka oli kutakuinkin sama kuin Yhdysvalloissa tai Sveitsissä. Ruotsin talous myös hyötyi, kun pysyttelimme molempien maailmansotien ulkopuolella. Ruotsalaiset yritykset myivät sotien molemmille osapuolille, teollisuutemme ei tuhoutunut, eikä nuoria ruotsalaisia kuollut.
Vuosina 1870–1970, oli Ruotsin talouskasvu maailman suurinta, heti Japanin jälkeen. 1970 Ruotsi oli neljänneksi rikkain OECD-valtio, heti Yhdysvaltojen, Luxemburgin ja Sveitsin jälkeen.
Mutta sitten hyvinvointivaltio alkoi kasvaa – joka oli poliitikkojen tapa uudelleen jakaa se vauraus mitä yksityiset henkilöt ja vapaat markkinat olivat luoneet. Talous jatkoi kasvamistaan, huomioikaa lähtöpiste: hyvä teollisuus sekä korkeasti koulutettu ja ahkera kansa; eli vain täydellinen suunnitelmatalous voisi tuhota tämän kasvumahdollisuuden. Mutta sen jälkeen, kasvu oli hitaampaa, kuin muissa valtioissa. Jos et saa juuri voittoa sijoituksistasi, työstä tai koulutuksesta, miksi sijoittaisit, tekisit töitä tai hankkisit hyvän koulutuksen? Hyvinvointivaltio yksinkertaisesti kulutti kaiken vaurauden, minkä vapaat markkinat olivat luoneet ja se vaikeutti markkinoiden mahdollisuutta luoda lisää. Vuonna 1990, vuosi ennen Ruotsin syvää lamaa, yksityinen yrittäjyys ei ollut luonut ainuttakaan uutta nettotyöpaikkaa sitten 1950, mutta julkinen sektori oli kasvanut yli miljoonalla työntekijällä.
Ruotsalainen julkinen sektori kasvoi suuremmaksi ja siitä tuli tuottamattomampi 70-luvun aikana, ja työmarkkinasääntely alkoi. Vuodesta 1976 vuoteen 1982 julkinen kulutus kasvoi 50:stä 65 prosenttiin. Samaan aikaan meidän piti devalvoida valuuttamme viidesti, totaalisesti 45 prosenttia. Vuosittainen keskiverto talouskasvu oli samalla puolittunut kahteen prosenttiin 70-luvulla, ja laski vielä lisää 80-luvulla, ja tämä oli ennen 90-luvun suurta talouskriisiä.
Yli 30 vuotta kestäneen korkean verotuksen ja hyvinvointivaltion kasvun jälkeen, Ruotsi ei enää ollut neljänneksi rikkain OECD-valtio, vain vasta 17:ta. Tämä heikensi kaikista eniten huono-osaisten hyvinvointia. Vuosien 1980 ja 1999, keskiverto varallisuus Ruotsin köyhimmissä talouksissa oli kasvanut hieman alle kuusi prosenttia, kun vastaavana aikana Yhdysvaltojen köyhimmät kokivat kolminkertaisen varallisuuskasvun.
Vapaat markkinat ja vapaa kauppa olivat Ruotsalaisen ihmeen perustat. Ruotsi ei ollut poikkeus, ja siten ei ole myöskään ihme että liike pois vapaista markkinoista kaivoi talousihmeeltä pohjan.
Vuonna 1934 kaksi Ruotsalaista sosiaalidemokraattista ideologia Gunnar ja Alva Myrdal selittivät, että Ruotsilla oli erittäin suotuisat mahdollisuudet luoda hyvinvointivaltio – ottaen huomioon meidän varallisuuden, homogeenisen populaation, protestanttisen työetiikan ja hyvän koulutuksen. Jos hyvinvointivaltio ei toimisi täällä, se ei voisi toimia missään muuallakaan maailmassa, he ajattelivat. Muun maailman pitäisi vakavasti pohtia sitä tosiasiaa että Myrdalit olivat oikeassa heidän ennustuksessaan.
Päivitetty: 24.04.2005