Ruotsi on kadotetun hyvinvoinnin mallimaa

Tammikuun 23, 2004 - Risto Harisalo, artikkeli julkaistu alunperin Aamulehdessä.

Ruotsia on totuttu pitämään hyvinvointivaltion ja -yhteiskunnan mallimaana, josta Suomenkin on sopivaa ottaa esimerkkiä. Stefan Fölster osoittaa muutama kuukausi sitten ilmestyneessä kirjassaan empiiriseen aineistoon perustuen, että Ruotsi on epäonnistunut tavoitteessaan. Se häviää vertailussa jopa Yhdysvalloille, jota yleisesti pidetään Ruotsin ja läntisen Euroopan vastakohtana.

Fölsterin mukaan progressiiviseen verotukseen perustuva tasa-arvon edistäminen on tuottanut Ruotsissa toiveiden vastaisia tuloksia. Kun kaikki tulot otetaan huomioon, keskivertoamerikkalaisen tulot ovat kolme kertaa suuremmat kuin keskivertoruotsalaisen tulot. Amerikkalaisten tulot myös jakaantuvat tasaisemmin kuin ruotsalaisten. Rikkaiden ja köyhien väliset varallisuuserot ovat siis Ruotsissa suuremmat kuin Yhdysvalloissa.

Ruotsissa rikkaat ovat rikastuneet enemmän kuin Yhdysvalloissa. Ruotsissa miesten ja naisten väliset tuloerot ovat suuremmat kuin Yhdysvalloissa.

Ruotsissa köyhien asema on suhteellisesti huonompi kuin Yhdysvalloissa kahdesta syystä. Ruotsalaisilla köyhillä on enemmän velkaa kuin amerikkalaisilla, ja hyödykkeiden verotuksesta johtuen ruotsalaisten köyhien on kulutettava tuloistaan enemmän elämän välttämättömyyksiin kuin amerikkalaisten köyhien.

Ruotsin rikkaat pakenevat veroja

Ruotsalaiset rikkaat ovat äänestäneet jaloillaan ja lähteneet ulkomaille veroja pakoon.

Kaksi ruotsalaista, jotka sijoittuvat maailman 20 rikkaimman joukkoon, asuu ulkomailla. Viisi Ruotsin kymmenestä rikkaimmasta asuu ulkomailla. Kaksikymmentäkaksi Ruotsin 50 rikkaimmasta asuu ulkomailla. Nämä 50 rikkainta omistavat noin 700 miljardia kruunua, josta summasta nuo ulkomailla asuvat 22 rikasta hallinnoivat noin 500 miljardia kruunua.

Ajatus, että korkealla verotuksella edistetään tasa-arvoa, on ajanut karille ja köyhdyttänyt Ruotsia.

Fölsterin dramaattisin havainto on, että verot juovat edelleenkin köyhäin verta, ja että tasa-arvoinen palkkapolitiikka kohtelee vastoin yleistä käsitystä köyhiä ankarammin kuin rikkaita.

Yhdysvalloissa rikkaat ansaitsevat ennen veroja seitsemän kertaa enemmän kuin köyhät, mutta verojen jälkeen rikkaat kuluttavat enää kaksi kertaa enemmän kuin köyhät. Tästä seuraa, että Yhdysvalloissa aineellinen elintaso jakaantuu tasaisemmin kuin Ruotsissa. Ruotsissa mustat (Sveriges svarta) ansaitsevat vähemmän kuin Yhdysvalloissa, ja varallisuuskuilu tummaihoisten ja muun väestön välillä on Ruotsissa suurempi kuin Yhdysvalloissa.

Stefan Fölster toimii professorina Taalainmaan korkeakoulussa. Analysoidessaan kansantalouden tilaa, palkkoja, verotusta ja kulutusta Ruotsissa ja Yhdysvalloissa hän käyttää samoja virallisia tilastoja kuin muutkin tutkijat eri tieteissä. Hän luokittelee aineistoaan yleisesti hyväksytyllä tavalla, eli hän välttää tilastollisen aineiston tarkoitushakuista käyttöä. Verotusta pohtiessaan hän käyttää Maailmanpankin ja OECD:n tutkimuksia ja tilastoja apunaan. Ruotsin julkisia palveluita käsitellessään hän tukeutuu virallisiin tilastoihin. Tutkimukset, joihin hän viittaa, ovat kritiikin kestävää materiaalia.

Fölsterin tulokset ovat yllättäviä lukijoille, jotka ovat tottuneet tarkastelemaan hyvinvointivaltiota mahdollisuutena eikä valittujen toimenpiteiden konkreettisina seurauksina. Perinteisessä tarkastelussa huomio kohdistetaan siihen, mitä voitaisiin tehdä tai saada aikaan. Tämä luo ihmisille mielikuvan, että heidän hyvinvoinnissaan on vielä paljon parannettavaa.

Toiveiden sijaan Fölster analysoi Ruotsin hyvinvointipolitiikan saavutuksia, joita hän pitää köykäisinä. Ne asettavat kyseenalaiseksi mahdollisuuksiin liittyvän optimismin. Hyvät pyrkimykset eivät muunnu automaattisesti toivotuiksi yhteiskunnallisiksi olosuhteiksi.

Fölsterin kirja kumoaa myyttiä ruotsalaisesta hyvinvointivaltiosta ja -yhteiskunnasta. Se horjuttaa uskoa pohjoismaiseen malliin kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista. Se antaa aiheen epäillä, että hyvinvointivaltio on vain keino pitää kiinni yhteiskunnallisesta vallasta seurauksista piittaamatta. Jos näin on, hyvinvoinnista puhuminen on kansan oopiumia.

Kirjat:
Stefan Fölster: Jämlikheten som försvann
Ekerlids Förlag, 2003

Kirjoittaja toimii hallintotieteiden professorina Tampereen yliopistossa

Päivitetty: 25.04.2005