Yhden yksittäisen eduskuntavaalituloksen analysoiminen ei ole kovinkaan mielenkiintoista. Yksittäinen tulos kertoo yleensä enemmänkin vaalikampanjoinnista ja puolueen keskenäisistä suhteista, kuin itse poliittisen tilanteen kehityksestä. Alla olevassa kaaviossa on tietoa suomen poliitisen kentän muutoksista, vuosin 1945 ja 2003 väliseltä ajalta. Tilastot ovat julkisia ja vapaasti saatavilla tilastokeskuksen sivulta, jolloin jokainen voi suorittaa samat laskelmat itse.
Yllä olevasta tilastosta voidaan rakentaa ns. trendiviivoja, eli kaavioita jotka kertovat mihin suuntaan kehitys kulkee. Se millä matemaattisella tavalla nämä kaaviot tehdään, eivät suuremmiten vaikuta lopputulokseen. Yksinkertaisuuden vuoksi käytän ns. lineaarista trendiviivaa, mikä kertoo seuraanvanlaisen poliittisen kehityksen:
| KOK: | KESK: | SDP: | VASL: | |
| Kannatus ennen: | 14,5 % | 21,5 % | 25,0 % | 24,0 % |
| Kannatus nyt: | 21,0 % | 20,0 % | 24,5 % | 10,0 % |
| Erotus: | + 6,5 % | - 1,5 % | - 0,5 % | - 14,0 % |
| Procent. muutos: | + 45 % | - 7 % | - 2 % | - 58 % |
Yllä kuvatusta pitkäaikaisesta kehityksestä voidaan päätellä mihin suuntaan Suomen poliittinen kenttä siirtyy. Taulukko (kuten myös alla oleva kaavio) omaa kuitenkin rajoituksensa, ensinäkin on vaikea sanoa miten hiljattain tehdyt muutokset perustuslaissa (jolloin suomen semi-presidentillinen järjestelmä muuttui parlamentaariseksi), sekä EU:hun liittyminen vaikuttavat poliittiseen kenttään. Kaaviosta voidaan kuitenkin päätellä kokoomuksen hidas kasvu, sekä — vielä selkeämmin — vasemmistoliiton kannatuksen vähenemisen. SDP:n kannatuksesta ei sen sijaan voida vetää johtopäätöksiä — erot mahtuvat virhemarginaalin sisälle, keskustan kannatuksen puolestaan ollessa hiljaisessa laskussa.
Vaikka vasemmistoliiton kannatus onkin selvästi laskenut, kokoomuksen kannatuksen kasvaessa, se ei välttämättä tarkoita sitä että politiikka itsessään olisi siirtynyt oikealle, tai että suomessa kohta alkaisi oikeistovoittoinen valtakausi. Muutama asia pitää kuitenkin huomioida: ensinäkin suurin osa ns. pienistä puolueista on oikeistovoittoisia (KD, RKP ja PS), toiseksi kaikki kolme suurinta puoluetta (SDP, KOK ja KESK) ovat siirtyneet poliittisissa näkemyksissään huomattavasit keskemmälle ja kolmanneksi, suomalainen vihreäliitto ei ole — eurooppalaisen mallin mukainen — vasemmistopuolue. Itse asiassa vihreissä on kaks linjaa, porvarillinen ns. Soininvaara-linja, sekä sosialistinen Hassi-linja. Suomessa vihreiden kannatus koostuu sekä porvareista, että sosialisteista, euroopan vihreiden kannatuksen perustuvan lähes vasemmistoliiton kaltaiseen politiikkaan. Vaikka tehtäisiinkin virheoletus siitä, että vihreä liitto olisi suomen uusi vasemmisto, se ei siltikään poista faktaa vasemmiston heikentymisestä.
| Vuosi/Puolue | VASL: | Vihreät: | Yht: |
| 1987 | 13,6 % | 4,0 % | 17,6 % |
| 1991 | 10,1 % | 6,8 % | 16,9 % |
| 1995 | 11,2 % | 6,5 % | 17,7 % |
| 1999 | 10,9 % | 7,3 % | 18,2 % |
| 2003 | 9,9 % | 8,0 % | 17,9 % |
Mitä poliittisella kentällä on sitten todellisuudessa tapahtunut? Ensinäkin voidaan todistaa että radikaalit vasemmistovoimat ovat heikentyneet ja vasemmiston kollektiivinen voima on hiljalleen vähentymässä. Toiseksi voidaan todeta, sekä arvo- että talousliberaalien, keskittyvän yhä vahvemmin kokoomukseen. Kokoomus on viime vuosikymmenten aikana saanut äänivaltaa juuri entisiltä silloisen liberaalipuolueen kannattajilta, mutta myös hiipuvalta suomenruotsalaisen RKP:n kannattajilta. Keskusta on puolestaan kerännyt taakseen pientalonpoikien puolueen, nykyisen perussuomalaisten kannattajakunnan, kun taas molempien puoluieden kristilliset kannattajat ovat muodostaneet oman puolueen, kristillisdemokraattisen puolueen.
Pähkinänkuoressa voidaan sanoa suomen politiikan radikaalimpien tahojen heikkenemisen ja varovaisesti todeta keskustaoikeiston hitaan kasvun.
Päivitetty: 20.06.2004