Esivanhemmillamme, muinaisilla metsäläisillä, oli runsaasti naiiveja, vauhkon mielikuvituksen luomia uskomuksia ja niihin perustuvia perinnäistapoja. He saattoivat rukoilla kuuta tai aurinkoa, palvoa tulta tai kiukkuisia elukoita, lepytellä loitsuilla vihastuneita luonnonvoimia, parannella sairauksia ja haavoja runonpätkillä, uhrata ruokaa rähjäiselle männylle tai kummallisen muotoiselle kivelle, kysellä neuvoja kuolleita vanhemmiltaan, joiden luurankoja he säilyttivät majoissaan, karkottaa metelillä pahoja henkiä, joita kuhisi kaikkialla, syödä kaatuneen vihollissoturin sydämen saadakseen hänen rohkeutensa, puristaa vastasyntyneen vauvan pään litteäksi lautojen välissä, leikellä puukolla lastensa sukupuolielimiä, teurastaa tyttärensä tai polttaa poikansa nuotiossa jonkin Molokin mieliksi...jne. loputtomiin.
Uskomukset säätelivät heidän jokapäiväistä elämäänsä niin tiukasti, ettei mistään tahtonut tulla mitään, kun aina piti ottaa huomioon jokin haltija, henki tai piru, noudattaa tuhansia tolkuttomia tapoja ja tabuja, varoa pahaa silmää ja suorittaa monenmoisia houkuttelu-, torjunta- ja palvontaseremonioita.
Sellaisissa oloissa oli sekä aineellinen että henkinen kehitys jokseenkin mahdotonta. Uskomukset samensivat järkeä, jonka luonto oli ihmiselle antanut, ja meidän on nyt todettava haikein mielin, että olemme luonnonmukaisesta kehityksestä muutamia miljoonia vuosia jäljessä!
Jos nykyaikainen, rationaalisesti ajatteleva ihminen pääsisi seuraamaan muinaisten metsäläisten elämää ja elämöintiä, hän saattaisi huudahtaa: "Hulluja...seinähulluja!"
Muinaisten metsäläisten animistiset ja maagiset uskomukset on todettu tolkuttomiksi ja heitetty pois. Nykyisten kulttuurikansojen teologiset ja mytologiset uskomukset ovat todennäköisesti yhtä tolkuttomia, mutta niitä ei ole vielä heitetty pois. Papit uskottelevat tänäkin päivänä, että nainen on luotu miehen kylkiluusta...että neitsyt voi tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen...että eräs juutalainen saarnaaja oli Jumalan poika...että hän pystyi kävelemään vedenpinnalla, parantamaan sairaita ja herättämään kuolleita sanan voimalla...että hän elää yhä taivaassa...että vainajat nousevat jonain päivänä haudoistaan...jne. loputtomiin.
Pelin henki näyttää tällaiselta: Jos uskomus kyetään tarkistamaan, siitä luovutaan vähitellen, koska se osoittautuu erheeksi. Jos uskomusta ei kyetä tarkistamaan, se säilytetään, koska se korvaa puuttuvan tiedon ja miellyttää seinähulluja. Rationalisti tekee tarkistuskokemuksista sellaisen johtopäätöksen, että tarkistamattomatkin uskomukset ovat ilmeisesti erheitä, mutta tätä käsitystä on turha tarjota valistumattomille ihmisille, joita papit pelottelevat jumalilla, perkeleillä ja helvetin tuskilla.
Muinaisten metsäläisten haltijat, henget ja sielut elelivät käden ulottuvilla, tai ainakin horisontin sisäpuolella: risumajan tulisijassa, metsässä, järvessä, kiven takana, puun kolossa, maan raossa, pilven päällä...Taivaskin oli silloin hyvin lähellä ja kuuta saattoi taputella kädellä kuusenlatvasta...
Mutta henkiolennot ovat joutuneet siirtymään vähitellen kauemmaksi, koska inhimillinen tietopiiri on laajentunut ja koska henget pysyvät hengissä vain tietopiirin ulkopuolella. Muinaiset kreikkalaiset sijoittivat jumalansa Olympos-vuoren huipulle, jonne kukaan ei jaksanut tai uskaltanut kivetä.
Mutta ajat huononivat, ja "jumalten asunto" osoittautui tuulentuvaksi. Huomattavasti viisaampia olivat juutalaistan patriarkat, jotka majoittivat mahtavan Jahvensa taivaaseen, tähtien yläpuolelle, epämääräiseen avaruuteen, jonne maan matosten oli perin vaikea päästä. Mutta sekään ei ole riittänyt! Kristityt ovat joutuneet selittämään, ettei "taivas" olekaan taivaalla, vaan kokonaan toisessa maailmassa, yliluonnossa eli transsendentissa todellisuudessa, jonka kosmiset koordinaatit ovat Jumalan salaisuuksia. Sinne ei pääse millään maallisella keinolla, ei avaruusaluksellakaan. Sinne pääsevät vain kuolleitten sielut, eivätkä ne lähettele sieltä matkakertomuksia maahan(Rauni-Leena Luukasen mummoa lukuun ottamatta). Liikenne on turvallisuussyistä yksisuuntaista. Siinä on kristinuskon jatkuvan elinvoiman salaisuus: kristillisiä uskomuksia ei kukaan pysty tarkistamaan. Niihin ei tehoa astronomien kaukoputket eivätkä fyysikkojen laskelmat. Niiden ei tarvitse olla loogisiakaan, koska yliluonto ei noudata maallisen logiikan lakeja.
Kristittyjen transsendentti todellisuus on kerta kaikkiaan mainio keksintö, ja kristinuskolle voidaan huoletta ennustaa pitkää ikää - ei kuitenkaan niin pitkää kuin totuudelle.
Tiede on siivonnut hienosti ihmisten aivokammioita. Länsimaisen kulttuurin piirissä säilyneet uskomukset ovat melkein yksinomaan sellaisia, joiden tarkistaminen on käytännössä tai periaatteessa mahdotonta. Korvatunturilla asuvaan joulupukkiin uskovat vain lapset, jotka eivät pääse tutkimaan Korvatunturia, mutta yliluonnossa asuvaan Jumalaan voivat uskoa yhä aikuisetkin, koska he eivät pääse tutkimaan yliluontoa.
Päivitetty: 15.11.2004