Jehovan todistajat saivat alkunsa Charles Taze Russellin perustamasta pennsylvanialaisesta raamatuntutkijaryhmästä. Russelin elinaikana ryhmän koko moninkertaistui, mikä myöhemmin johti vartiotorniseuran perustamiseen (1881). Jehovan todistajat nimi käyttöönotettiin vuonna 1931, Joseph Franklin Rutherfordin ollessa järjestön presidenttinä. Jehova-nimen taustalla on alun perin Vanhassa testamentissa Jumalasta käytetty erisnimi, joka on heprean kielessä nelikirjaiminen JHWH. Vartiotorniseuran virallinen historia perustelee nimen käyttöönottoa:
"Jehovan palvelijoiden seurakunta todella tarvitsi nimen kristitty lisäksi jonkin selvästi erottuvan nimen. Kristitty-nimityksen merkitys oli vääristynyt ihmisten mielissä, koska kristityiksi väittävillä ei useinkaan ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä kuka Jeesus Kristus oli, mitä hän opetti ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä, jos he todella olisivat olleet hänen seuraajiaan."
Jehovan todistajat itse uskovat raamatun olevan jumalan henkeyttämä ja historiallisesti luotettava. He uskovat kaikkien muidenkin todellisuutta koskevien opetusten yhdenmukaisuuteen raamatun kanssa, ja siten esimerkiksi kieltävät evoluution. Uutta testamenttia kutsutaan raamatun kreikkalaiseksi kirjoitukseksi, vanhaa testamenttia heprealaiseksi. Jumalan nimi on korvattu Jehovalla koska:
"se osoittaa heidän todistavan Jehovasta sekä hänen jumaluudestaan ja tarkoituksistaan. 'Jumala', 'Herra' ja 'Luoja' — kuten 'presidentti', 'kuningas' ja 'kenraali' — ovat arvonimiä, ja niitä käytetään monesta eri persoonasta. Mutta 'Jehova' on persoonanimi, ja se viittaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja maailmankaikkeuden Luojaan."
Jehovan todistajien ja kristillisten pääsuuntien välille on muotoutunut kiista kolmiyhtenäisestä jumalasta. Kristillisten pääsuuntien pitäessä kiinni Nikean (325) ja Chaledan (451) kirkolliskokousten uskontunnustuksista, ottavat Jehovan todistajat toisen linjan:
"[Meille] on erittäin tärkeää, että [meidän] uskonkäsitykset perustuvat Raamattuun eivätkä pelkkiin ihmisten oletuksiin tai uskontunnustuksiin."
Jehovan todistajat, ja muut kolmiyhtenäisyyden vastustajat, argumentoivat kolmiyhtenäisen jumalan olevan tyypillinen esimerkki kristinuskon pakanallisista lainauksista. Maailmankuvallisesti katsottuna, kolmiyhtenäiseen jumalaan uskottiin mm. Babyloniassa, Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa.
Toisaalta taas pääsuuntauksille (97 % kristityistä) Nikean (325) ja Chaledan (451) kirkolliskokouksen raamit määrittelevät kristinuskon niiksi kirkkokunniksi tai liikkeiksi, jotka uskovat jumalan kolminaisuuteen (Isä, Poika ja Pyhä Henki) ja pitävät raamattua ainoana pyhänä kirjanaan.
Jos kristinusko kuitenkin määritellään sen yleisesti hyväksytyn teologian ulkopuolelta, esimerkiksi uskontososiologisesta tai uskontotieteellisestä perspektiivistä, päästään toisiin tuloksiin. Näissä tieteellisissä perspektiiveissä yhden maailmanuskonnon määritelmä ei ole miten uskotaan tai miten harjoitetaan, vaan se mihin uskotaan ja mitä pidetään keskeisenä opinkappaleena. Tämän määritelmän mukaisesti kristinuskon keskeisiä opinkappaleita ovat usko yhteen jumalaan (ei välttämättä kolminaisuuteen), usko Jeesukseen jumalan poikana, sekä usko raamattuun pyhänä kirjana.
Kysymys siitä voidaanko Jehovan todistajat määritellä kristityiksi, on lähinnä kiinni siitä kuka määritelmän tekee, eli siitä missä pisteessä määrittelijä seisoo. Määrittelijän ollessa kristinuskon pääsuuntausten (97 %) sisällä, on helppo määritellä Jehovan todistajat kristikunnan ulkopuoliseksi. Kristikunnan ulkopuoliset, sekä jumalan kolmiyhtenäisyyden vastustajat, voivat vastaavasti määrittää Jehovan todistajat kristinuskoon kuuluviksi, heidän uskonsa perusta on kuitenkin sama. Jehovan todistajat itse laskevat itsensä kristityiksi, mutteivät kutsu itseään aktiivisesti sillä nimellä, mm. edellä mainituista syistä.
Muutama mahdollinen kompromissi olisi kutsua Jehovan todistajia joko kristillisperäisiksi uskoviksi tai kolminaisuusopin kieltäviksi kristityiksi. Oli ratkaisu mikä tahansa, on kysymys keskeinen raamatun opin kannalta: oikeanlainen käsitys Jeesuksesta on ehto kristilliselle käsitykselle sielun pelastumisesta.
Päivitetty: 22.07.2004